Vihdoin Etelämantereella!

Päivä alkoi mukavalla puhelinsoitolla, tänään nimittäin lennetään. Ei siis muuta kuin siviilivaatteet kassiin ja ruskovillat ja goret päälle sekä monot jalkaan. Reppuun vielä untuvatakki ja paksut hanskat.

Retkikunta koneessa

Pasi ja Poppis ovat lentokoneessa matkalla kohti etelämannerta. Seikkailu saa siis alkaa!

Kaikki ehjänä perillä

Lento toiselle puolelle maapalloa vie aikansa. Tai ainakin siinä on ohjelmaa yhdelle päivälle. Lento Helsingistä Madridiin, siitä edelleen Santiagoon ja vielä Punta Arenaan kesti kaiken kaikkiaan yli kolmekymmentä tuntia.

Välilaskujen ajaksi jäi vielä hoidettavksi monta asiaa.

Retkikunta matkalla

Tänään kello 17 aikaan Helsinki-Vantaalla muut matkaajat näkivät ylipukeutumista. Ei niinkään lentomatkailuasuissa vaan ulkoiluvaatteissa, lämpötila ulkona ei täsmännyt Pasin ja Poppiksen takkeihin.

Kuala Lumpur, Malesia

Reissuun lähdössä pahinta on ehdottomasti aina pakkaaminen. Onneksi viikon Malesian matkaa varten ei paljoa varusteita tarvitse. Hetken pohtimisen jälkeen päätin pakata tavarat Tatonkan Barreliin. Siinä vielä mitalla mittailin ja totesin, että sehän menee käsimatkatavaroissa. Ei siis matkatavaroiden odottelua kentällä, sweet.

Bussilla klo 02:00 Helsinki-Vantaalle josta kone lähti Amsterdamin kautta kohti Kuala Lumpuria. Neljän tunnin vaihtoaika Hollannissa antoi ikkunan tutustua maan pääkaupunkiin. Tavarat säilytykseen, 6 euron hintainen lippu kentältä ja junaan. Matka keskustaan kesti noin 20 min ja junia lähti 15 min välein. Siihen kun optimoi vielä turvatarkastuksen takaisin tullessa niin aikaa jäi melkein pari tuntia tulppaanimaan ytimessä. Jos jokin nyt ensimmäisellä vierailulle jäi mieleen niin fillarit. Sen parin tunnin aikana jonka siellä vietin bongasin varmaankin satoja pyöriä, useita satoja siis. Okei, vähintään tuhat pyörää. Hyvät pyörätiet, säilytyspaikat ja liikennejärjestelyt. Mitenköhän paljon Hollanti säästää luontoa vuosittain sillä ettei ne tuhannet ja tuhannet ihmiset käytä omia autoja liikkuessaan pisin poikin kotikulmiaan? Kiitos siitä.

Matka jatkuu, 11 tuntia koneessa ei koskaan ole se maailman miellyttävin kokemus. Olen kerran aikaisemmin lentänyt Kuala Lumpuriin, mutta silloin piti vielä jatkaa samanlainen siivu kohti Uutta-Seelantia. Tämä oli siis pala kakkua tällä kertaa. Maahantulo ilman ongelmia, lentovaatteiden vaihto ja ulos hengittämään Malesian kuumaa ja kosteaa ilmaa. Pienen säädön jälkeen kuljetus järjestyi. Kentältä ytimeen kesti noin 50 minuuttia. Hotellimme oli aivan keskustassa, Jalan Bukit Bintangin vieressä, joka on KL:n vilkkain katu.

Ensimmäinen ja toinen päivä meni säätäessä. Pre-paid- liittymän hankkiminen oli helppoa ja paikallispuheluiden soittaminen suht edullista. Sunnuntaina oli sitten se ”työpäivä”. Viimeisen kahden kuukauden aikana eräs irakilainen tv-yhtiö oli kuvannut jonkinlaista Pelkokertoimen tapaista ohjelmaa. Viimeinen haaste heille oli benji hyppy. Tätä varten malesialainen seikkailualan firma oli kuskannut suomalaisen benjiteamin paikalle. Ymmärrettävää, tietenkin. Kuvauksiin meni koko aamupäivä ja tuloksena 12 hyppyä. Työt tehty, loma alkakoon.

Maanantaina lähdimme autolla kohti itärannikkoa. Paikallisen kontaktin kautta saimme auton vuokralle 100RM päivä eli noin 20€. Siihen kun lisää polttoaineen noin 50 senttiä litralta niin liikkuminen ei ole kallista. Liikenne on vasemmanpuoleinen joka vaati pientä tottumista. Ja suomalainen liikenne on täysin eri planeetalta. Kuala Lumpurissa on varmaan enemmän skoottereita mitä Suomessa autoja yhteensä. Peilejä joutuu kurkkailemaan jatkuvasti. Useamman kuin kerran laitoin kaistaa vaihtaessa pyyhkimet päälle vilkun sijaan. Huvittavaa, mutta ei paljoa kerro toisille jos pyyhkimet liikkuu vilkkujen sijaan. Liikenne on kuitenkin todella sujuvaa ja tilaa saa jos sitä haluaa.

Reilu 250km kohti Kuantanin rannikkokaupunkia kesti reilu kolme tuntia. Kaupungista lähtiessä noustaan vuoriston yli ja korkeuseroa tulee aika mukavasti. Vihreys on aika häkellyttävää eikä siellä mäntyjä näe. Kumipuuta, bambua ja palmuja silmänkantamattomiin. Päätimme tarkastaa matkanvarrella erään vesiputouksen. Sinne löytäminen ei ollut maailman helpointa, mutta onnistui kuitenkin. Paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita jos neuvoa kysyy. Kaupungin syke oli kaukana ja mieli lepää. Löydämme vihdoin risteyksen josta piti kääntyä. Paikka ei todellakaan ole mainostettu. Päätyyn asti ja auto parkkiin. Muutama paikallisten auto ja skootteri, turisteja ei näkyvissä. Lähdimme kulkemaan polkua pitkin ylöspäin ja puro näytti todella pieneltä. Suuria odotuksia ei ollut, koska kuiva kausi oli vasta päättymässä. Reilun parinkymmenen minuutin jälkeen pääsimme ensimmäisille kunnon lammille ja vettä alkoi olemaan enemmän. Kosteus oli valtava ja kun lämpötila keinuu reilussa 35-asteessa niin paita märkänä alta aikayksikön. Tukevat sandaalit ajoivat asiaa ja askelta eteenpäin. Jälleen kerran paikalliset neuvoivat tien suurimmalle putoukselle, polku kun katosi jossain vaiheessa. Putous oli mahtava. Lähdimme kiipeämään vielä eteenpäin ja löysimme toisen melkein samankokoisen putouksen. Todellakin kiipeämisen arvoista. Pääsi maailma unohtumaan hetkeksi kun ihmetteli luontoäidin tekosia, häkellyttävää.

Päätimme ajaa Kuantanista hieman ylöspäin rannikkoa ja kokeilla jos löytäisimme jonkun mukavan rannan jonne majoittautua. Pitkä päivä takana, nälkä valtava ja vettä taivaalta täydeltä tuutilta. Pysähdyimme katsomaan rantaa ja totesimme, että siinähän oli ravintola. Listalta jota emme ymmärtäneet tilasimme paikallista Tom Yumia ja kokonaisen grillatun red snapperin. Keitto sopivan tulista ja kala aivan mahtavaa. Neljän hengen päivällinen juomineen maksoi alle 100 paikallista eli noin 17€. Kallista paikalliseen hintatasoon nähden kyllä. Normaali ruoka-annos maksoi yleensä noin 5-7RM eli reilu yhdestä eurosta ylöspäin. Paikan pitäjä neuvoi meidät jatkamaan matkaa seuraavaan kylään jossa majoitus oli edullisempaa. Cherating kutsui. Pääkadulle ja muutaman majoitusliikkeen tutkimisen jälkeen päädyimme aivan rannalle hieman hintavampaan majoitukseen. Kolmen hengen chalet maksoi 200RM per yö. Edullisempaa majoitusta oli tarjolla toisella puolella tietä alkaen 25RM yö.

Aamulla aurinko oli tullut esiin eli rannalle mars. Muutama tunti aikaa ennen kuin huone piti luovuttaa. Upea ranta, ei paljoa ihmisiä ja lämmin vesi. Yllättävän paljon roskaa tosin. Päätin siinä sitten viettää aikaani keräämällä roskia rannalta. Tunnin verran tavaraa kasaten tuli lämmin. R&R eli roskaa ja rusketusta. Suihkun kautta aamupala/lounaalle jossa törmäsin kahteen ruotsalaiseen tyttöön fillareilla matkalla kohti etelää. Olivat matkalla kohti etelää. Vielä ennen lähtöä kävimme jokiristeilyllä pällistelemässä paikallista luontoa. Linnut, liskot ja käärmeet oli hieman erilaista nähtävää mitä suomalainen orava. Eksoottisia kaikki toki omassa sarjassaan. Risteilyn jälkeen takaisin sykkeeseen eli nokka kohti Kuala Lumpuria.

Viimeinen päivä ja edessä Batu Caves eli noin 15 min kaupungista pohjoiseen olevat luolat. Paikalle vaeltaa vuosittain 1,5 miljoonaa hindupyhiinvaeltajaa eli ihmistä riitti. Upeat tippukiviluolat jossa sisällä temppeleitä. Apinoita pisin poikin turisteja viihdyttämässä. Kansojen moninaisuus on hieno juttu, antaa väriä elämään ja pohtimista aihetta omaan maailmankuvaan.

Monien upeiden kokemusten jälkeen on mahtavaa tepastella taas kotimaan kamaralla.