Suomalaisen Etelänaparetkikunnan mukana kulki myös Scandinavian Outdoor Storen kilpailuvoittajan lippu!

Reissu lähenee loppuaan. Aikamoisen säädön ja sumplimisen jälkeen nousemme vihdoin Madridin koneeseen. Taskussa on jo myös Helsingin matkaliput. Jos nyt ei enää mitään kummempaa tapahdu, niin saavumme Helsinkiin 15.35 lauantaina.

Päivän kuvaksi kaivoimme hiihtokuvan muutaman viikon takaa. Silloin sentään matka eteni joutuisasti, toisin kuin nyt. Olemme nimittäin jumissa Santiago de Chilessä.

Viime yö meni suunnitelmien mukaan ja aamulla olimme siis Chilessä. Laskeutuessamme Punta Arenan kentälle kevyt kesätuuli pyyhki kentän yli.

Tätä kirjoitettaessa on ilmassa reilusti toivoa. Odottelemme messiteltassa Iljushin-suihkukonetta, jonka pitäisi saapua puolen yön jälkeen.

Tänään ei ollut sopivaa lentosäätä isolle suihkukoneelle, joten lentomme pois Etelämantereelta siirtyy vähintään tiistaille.

Nyt vaan odotellaan. Lepäämme Patriot Hillsissä toista päivää ja päiviin kuuluu ainoastaan makoilua. Tuulinen keli pitää lentokoneet maassa ja pakkasta on ainoastaan viisi astetta.

Tänään suunnitelmiimme tulikin mukava muutos. Saimme tiedon, että lentomme Patriot Hillsin perusleiriin, eli lähtöpisteeseemme järjestyykin tänään illalla, tai aamuyöllä tai keskipäivällä.

Eilisen illan päiväkirja jäi vähän lyhyeksi, vaikka tulihan siinä tärkeimmät asiat mainittua. Etelänavalle siis päästiin.

Olemme päässeet perille uuvuttavan ja pitkän loppurutistuksen jälkeen.

Olemme loppurutistuksen puolessa välissä. Tänään teimme erittäin hyvän päivän hiihtäen 40 kilometriä 15 tunnin aikana, jossa hiihtotunteja kertyi 12. Matkaa navalle on kuitenkin vielä lähes 50 km.

Uskottava se on - 40 päivän jatkuva fyysinen rasitus alkaa jo vähitellen painaa. Kun samaan pakettiin lisätään vielä 3000 metriä korkeutta, lähes 30 asteen pakkanen ja vähäiset yöunet saadaan aikaan haastava kokonaisuus.

Olemme suksilla jälleen. Taukopäivän jälkeen olikin jo mukava päästä hiihtämään. Vaikka levon merkitys on kiistaton ja vaikutukset olivat havaittavissa koko päivän, niin silti sama puutuneisuus ja jalkojen raskaus tuntui palautuvan nopeasti jo ensimmäisen lekin aikana.

Kylläpäs lepopäivä tuntuukin mukavalta. Tähänhän voisi vaikka tottua. Saa nukkua aamulla pitkään ja köllötellä rauhassa koko päivän sängyssä, tai siis makuualustalla.

Viime päivinä matkaamme on leimannut maaston vaihtelu. Ylä- ja alamäkeä on riittänyt ja sastrugit sekä niistä kasaantuneet kynnöspellot ovat olleeet hidastamassa etenemistä. Lisäksi olemme joutuneet ylittämään useita laajoja railoalueita.

Samaan aikaa Pasin ja Poppiksen kanssa Etelänavalle yksin hiihtämään lähtenyt Teemu Lakkasuo on saavuttanut navan tänään maanantaina myöhään Suomen aikaa.

Maasto on selvästi muuttunut kumpuilevaksi. Oletettavissa on, että erittäin vaihtelevaa jäätikköä kestää vielä muutaman päivän. 88 leveysasteen jälkeen pitäisi alkaa tasaisempi jakso aina navalle asti.

Kevät etenee Etelämantereella. Aurinko pysyy jo korkealla keskiyölläkin.

Tuuli ei tänään matkan tekoa juuri haitannut. Niinpä matka taittui taas uusille lukemille. Se antoikin uskoa siihen, että kelistä riippuen saatamme sittenkin saada napanderit huomisen juhlapäivän kunniaksi.

Tämä päivä pyhitettiin levolle ja huoltohommille. Johan tässä on hiihdetty kolme viikkoa ilman varsinaista taukoa.

Kolme päivää on ollut niin heikko näkyvyys, että se alkoi jo vähitellen tympiä. Niinpä päätimme tänään katsoa maisemaa uusien ikkunoiden ja lasien läpi. Ja heti auttoi. Harmi vaan, että uudet kehykset löytyivät vasta tänään.

Poikien uusinta raporttia Etelämantereelta odoteltaessa, kannattaa käydä lukemassa Poppiksen haastattelu ThePoles.com -saitissa.

Eilinen tuntuu toistavan itseään. Kelinpuolesta nimittäin tämä päivä oli kuin kopio eilisestä.

Samaan aikaan Pasin ja Poppiksen kanssa, mutta yksin, kohti Etelänapaa hiihtämään lähteneellä Teemu Lakkasuolla on valitettavasti ongelmia.

Tänään ajettelimme syövämme ulkona sunnuntaipäivän kunniaksi. Meillä kävikin tuuri kun juuri lounasaikaan löysimme mukavanoloisen kahvilan.

Moni on kysellyt, mitä aikaa oikein elämme. Kellot meillä on Chilen ajassa eli viisi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Mitä lähemmäksi napaa saavumme sitä merkityksettömämmäksi aika kuitenkin muuttuu.

Hiihto kulki tänään aika joutuisasti. Niinpä illalla kellotettiin taas uusi päiväenkka eli 25,6km, hiihtoajan ollessa edelleen 8 tuntia.

Keli muuttui tänään kesäiseksi tuulen tyyntymisen myötä, 20 asteen pakkasesta huolimatta. Etelämantereen alkavan kesän kunniaksi oli siis aika kaivaa rantapallot esille. Leit ja bermudashortsit jätimme vielä ahkioon.

Ensimmäinen merkkipäivä ja virstanpylväs on takana.

Naparetkeilyssä hyvät varusteet ovat oleellinen menestystekijä. Niiden valinnassa pääpaino on toimivuudella, kestävyydellä, tarkoituksenmukaisuudella ja keveydellä. Mukaan kelpuutetaan ainoastaan itse testattuja tuotteita.

Tänään toimimme etelämantereen puhdistuspartiona. Jo kaukaa näimme kellertävän esineen lumihangella. Aluksi luulimme sitä jonkun retkikunnan teltaksi.

Etelänavalle on Pasin ja Poppiksen kanssa samaan aikaan matkalla myös muita hiihtäjiä. Oletan, että kaikki tekevät matkaa omaa reittiään ja tuskin edes näkevät toisiaan.

Tänään kello 17 aikaan Helsinki-Vantaalla muut matkaajat näkivät ylipukeutumista. Ei niinkään lentomatkailuasuissa vaan ulkoiluvaatteissa, lämpötila ulkona ei täsmännyt Pasin ja Poppiksen takkeihin.

Viikko aikaa. Vähiin käy päivät ennen lähtöä ja pitkää retkikuntaa. Vaikka valmisteluja on tehty huolella jo pari vuotta, on turha kuvitella, että matkaan päästäisiin silti ilman loppukiirettä.

Fyysinen kunto on yksi retkikunnan menestystekijöistä. Jatkuva harjoittelu pitää mielen virkeänä. Renkaanveto on parasta lajitreeniä ja tehokasta valmistautumista pitkälle hiihtovaellukselle.

Ensimmäinen suomalainen etelänaparetkikunta, eli Poppis Suomela ja Pasi Ikonen, aikoo joulukuussa 2008 hiihtää ilman ulkopuolista apua Etelänavalle.

Verkkokauppamme ScandinavianOutdoorStore.com on mukana tukemassa tätä vaativaa, kaksi kuukautta kestävää vaellusta halki maailman kylmimmän alueen.

Palaamme aiheeseen syksyn aikana.