Suomalaisen Etelänaparetkikunnan mukana kulki myös Scandinavian Outdoor Storen kilpailuvoittajan lippu!

Reissu lähenee loppuaan. Aikamoisen säädön ja sumplimisen jälkeen nousemme vihdoin Madridin koneeseen. Taskussa on jo myös Helsingin matkaliput. Jos nyt ei enää mitään kummempaa tapahdu, niin saavumme Helsinkiin 15.35 lauantaina.

Samalla kun odotetaan poikia kotiin voittoisalta napareissultaan, on mukava julkaista lisäkuvia navalta!

Päivän kuvaksi kaivoimme hiihtokuvan muutaman viikon takaa. Silloin sentään matka eteni joutuisasti, toisin kuin nyt. Olemme nimittäin jumissa Santiago de Chilessä.

Viime yö meni suunnitelmien mukaan ja aamulla olimme siis Chilessä. Laskeutuessamme Punta Arenan kentälle kevyt kesätuuli pyyhki kentän yli.

Tätä kirjoitettaessa on ilmassa reilusti toivoa. Odottelemme messiteltassa Iljushin-suihkukonetta, jonka pitäisi saapua puolen yön jälkeen.

Tänään ei ollut sopivaa lentosäätä isolle suihkukoneelle, joten lentomme pois Etelämantereelta siirtyy vähintään tiistaille.

Nyt vaan odotellaan. Lepäämme Patriot Hillsissä toista päivää ja päiviin kuuluu ainoastaan makoilua. Tuulinen keli pitää lentokoneet maassa ja pakkasta on ainoastaan viisi astetta.

Tänään suunnitelmiimme tulikin mukava muutos. Saimme tiedon, että lentomme Patriot Hillsin perusleiriin, eli lähtöpisteeseemme järjestyykin tänään illalla, tai aamuyöllä tai keskipäivällä.

Eilisen illan päiväkirja jäi vähän lyhyeksi, vaikka tulihan siinä tärkeimmät asiat mainittua. Etelänavalle siis päästiin.

Olemme päässeet perille uuvuttavan ja pitkän loppurutistuksen jälkeen.

Olemme loppurutistuksen puolessa välissä. Tänään teimme erittäin hyvän päivän hiihtäen 40 kilometriä 15 tunnin aikana, jossa hiihtotunteja kertyi 12. Matkaa navalle on kuitenkin vielä lähes 50 km.

Tänään saatiin nauttia varmaan koko reissun vaihtelevimmista päivästä kelien suhteen. Aamun kirkas 26 asteen pakkaskeli sumeni pian ja näkyvyyden hävitessä vähitellen kokonaan huomasimmekin hiihtävämme totaalisessa whiteoutissa.

Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja niin myös napa. Tänään vietimme 4. adventtisunnuntain kunniaksi joulupicnikin. Leppoisa joulutunnelma oli läsnä vaikka pakkanen paukkui. Glögistä puuttui ainoastaan mantelilastut.

Uskottava se on - 40 päivän jatkuva fyysinen rasitus alkaa jo vähitellen painaa. Kun samaan pakettiin lisätään vielä 3000 metriä korkeutta, lähes 30 asteen pakkanen ja vähäiset yöunet saadaan aikaan haastava kokonaisuus.

Olemme suksilla jälleen. Taukopäivän jälkeen olikin jo mukava päästä hiihtämään. Vaikka levon merkitys on kiistaton ja vaikutukset olivat havaittavissa koko päivän, niin silti sama puutuneisuus ja jalkojen raskaus tuntui palautuvan nopeasti jo ensimmäisen lekin aikana.

Kylläpäs lepopäivä tuntuukin mukavalta. Tähänhän voisi vaikka tottua. Saa nukkua aamulla pitkään ja köllötellä rauhassa koko päivän sängyssä, tai siis makuualustalla.

Viime päivinä matkaamme on leimannut maaston vaihtelu. Ylä- ja alamäkeä on riittänyt ja sastrugit sekä niistä kasaantuneet kynnöspellot ovat olleeet hidastamassa etenemistä. Lisäksi olemme joutuneet ylittämään useita laajoja railoalueita.

Samaan aikaa Pasin ja Poppiksen kanssa Etelänavalle yksin hiihtämään lähtenyt Teemu Lakkasuo on saavuttanut navan tänään maanantaina myöhään Suomen aikaa.

Maasto on selvästi muuttunut kumpuilevaksi. Oletettavissa on, että erittäin vaihtelevaa jäätikköä kestää vielä muutaman päivän. 88 leveysasteen jälkeen pitäisi alkaa tasaisempi jakso aina navalle asti.

Tänään oli vaihtelua kerrakseen. Lumi, vaatetus, pilvisyys ja lämpötila muuttuivat päivän aikana moneen kertaan. Edelliset päivät olivatkin olleet monilta osin kovin yksitoikkoisia.

Tänään tuli taas ihasteltua, miten luonto muokkaa omaa taidettaan. Tuuli on taitava kuvanveistäjä. Toinen toistaan kauniimpia lumimuodostelmia löytyy sastrugien seasta, kun vaan niitä muistaa tai paremminkin jaksaa hiihdon lomassa katsella.

Melkein olimme jo unohtaneet millaista sastrugien seassa olikaan hiihtää. Tänään nimittäin teimme taas hieman uusia reittisuunnitelmia ja osuimmekin laajan sastrugialueen reunalle. Ei muuta kun yli. Matka hidastuu kuitenkin merkittävästi, kun samaan aikaan alkoi tiukka ylämäki: kolmen kilometrin matkalla nousua kertyi 150 metriä.

Kevät etenee Etelämantereella. Aurinko pysyy jo korkealla keskiyölläkin.

Tuuli ei tänään matkan tekoa juuri haitannut. Niinpä matka taittui taas uusille lukemille. Se antoikin uskoa siihen, että kelistä riippuen saatamme sittenkin saada napanderit huomisen juhlapäivän kunniaksi.

Tämä päivä pyhitettiin levolle ja huoltohommille. Johan tässä on hiihdetty kolme viikkoa ilman varsinaista taukoa.

Tänään oli kahdesta syystä tavallista mukavampaa tulla leiriin ja kömpiä teltan suojaan.

Ensimmäinen syy on joulukalenteri. Illalla nostimme nimittäin ensimmäistä kertaa keittiön seinälle partiolaisten adventtikalenterin.

Kolme päivää on ollut niin heikko näkyvyys, että se alkoi jo vähitellen tympiä. Niinpä päätimme tänään katsoa maisemaa uusien ikkunoiden ja lasien läpi. Ja heti auttoi. Harmi vaan, että uudet kehykset löytyivät vasta tänään.

Poikien uusinta raporttia Etelämantereelta odoteltaessa, kannattaa käydä lukemassa Poppiksen haastattelu ThePoles.com -saitissa.

Eilinen tuntuu toistavan itseään. Kelinpuolesta nimittäin tämä päivä oli kuin kopio eilisestä.

Samaan aikaan Pasin ja Poppiksen kanssa, mutta yksin, kohti Etelänapaa hiihtämään lähteneellä Teemu Lakkasuolla on valitettavasti ongelmia.

Tänään ajettelimme syövämme ulkona sunnuntaipäivän kunniaksi. Meillä kävikin tuuri kun juuri lounasaikaan löysimme mukavanoloisen kahvilan.

Moni on kysellyt, mitä aikaa oikein elämme. Kellot meillä on Chilen ajassa eli viisi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Mitä lähemmäksi napaa saavumme sitä merkityksettömämmäksi aika kuitenkin muuttuu.

Hiihto kulki tänään aika joutuisasti. Niinpä illalla kellotettiin taas uusi päiväenkka eli 25,6km, hiihtoajan ollessa edelleen 8 tuntia.

Keli muuttui tänään kesäiseksi tuulen tyyntymisen myötä, 20 asteen pakkasesta huolimatta. Etelämantereen alkavan kesän kunniaksi oli siis aika kaivaa rantapallot esille. Leit ja bermudashortsit jätimme vielä ahkioon.

Ensimmäinen merkkipäivä ja virstanpylväs on takana.

Lounastauolle tullessa retkikuntaa kohtasi järkytys. Suomen lippu Poppiksen ahkion takaa oli kateissa. Edellisellä tauolla kaksi ja puoli kilometriä aikaisemmin se vielä oli paikallaan…

Teltta paukkui koko yön äänekkäästi tuulen piestessä Hillebergin punaisia kankaita. Liikaa se ei kuitenkaan yöunta haitannut.

Naparetkeilyssä hyvät varusteet ovat oleellinen menestystekijä. Niiden valinnassa pääpaino on toimivuudella, kestävyydellä, tarkoituksenmukaisuudella ja keveydellä. Mukaan kelpuutetaan ainoastaan itse testattuja tuotteita.

Tänään toimimme etelämantereen puhdistuspartiona. Jo kaukaa näimme kellertävän esineen lumihangella. Aluksi luulimme sitä jonkun retkikunnan teltaksi.

Etelänavalle on Pasin ja Poppiksen kanssa samaan aikaan matkalla myös muita hiihtäjiä. Oletan, että kaikki tekevät matkaa omaa reittiään ja tuskin edes näkevät toisiaan.

Tänään kello 17 aikaan Helsinki-Vantaalla muut matkaajat näkivät ylipukeutumista. Ei niinkään lentomatkailuasuissa vaan ulkoiluvaatteissa, lämpötila ulkona ei täsmännyt Pasin ja Poppiksen takkeihin.

Viikko aikaa. Vähiin käy päivät ennen lähtöä ja pitkää retkikuntaa. Vaikka valmisteluja on tehty huolella jo pari vuotta, on turha kuvitella, että matkaan päästäisiin silti ilman loppukiirettä.

Here we go again. And we go go go… Näillä sanoilla joskus 90-luvulla hyvään biittiin. Ja samoilla biiteillä jatkettiin Helsingissä sitä mihin Turussa jäätiin. Jengiä hyvin paikalla, tunnelma katossa, jeah! Ainoa mitä Helsinki jäi kaipaamaan oli maailman mahtavimmat varuste-esitykset ;) No ...

Ja sehän pamahti käyntiin hyvällä höyryllä. Vihreän kortin Börs oli kohteena tapahtumalle jonne oli kokoontunut suuri joukko mitä erikoisempia matkantarjoajia, opinahjoja, Allianssin nuorisovaihto ja kaikkea reissaamiseen liittyvää. Ja todella hyvällä tavalla erikoisia siis. Vieressä oli liuta eteläisen pallonpuoliskon edustajia, Australia ...

Fyysinen kunto on yksi retkikunnan menestystekijöistä. Jatkuva harjoittelu pitää mielen virkeänä. Renkaanveto on parasta lajitreeniä ja tehokasta valmistautumista pitkälle hiihtovaellukselle.

Ensimmäinen suomalainen etelänaparetkikunta, eli Poppis Suomela ja Pasi Ikonen, aikoo joulukuussa 2008 hiihtää ilman ulkopuolista apua Etelänavalle.

Verkkokauppamme ScandinavianOutdoorStore.com on mukana tukemassa tätä vaativaa, kaksi kuukautta kestävää vaellusta halki maailman kylmimmän alueen.

Palaamme aiheeseen syksyn aikana.