Retkikunta on vihdoin päättynyt. Pääsimme onnistuneesti perille vaikka vähän viivästyksiä kotimatkalla sattuikin. Matkatavaroistamme puolet on edelleen jossain Chilen ja Helsingin välilä.

Suomalaisen Etelänaparetkikunnan mukana kulki myös Scandinavian Outdoor Storen kilpailuvoittajan lippu!

Reissu lähenee loppuaan. Aikamoisen säädön ja sumplimisen jälkeen nousemme vihdoin Madridin koneeseen. Taskussa on jo myös Helsingin matkaliput. Jos nyt ei enää mitään kummempaa tapahdu, niin saavumme Helsinkiin 15.35 lauantaina.

Samalla kun odotetaan poikia kotiin voittoisalta napareissultaan, on mukava julkaista lisäkuvia navalta!

Päivän kuvaksi kaivoimme hiihtokuvan muutaman viikon takaa. Silloin sentään matka eteni joutuisasti, toisin kuin nyt. Olemme nimittäin jumissa Santiago de Chilessä.

Viime yö meni suunnitelmien mukaan ja aamulla olimme siis Chilessä. Laskeutuessamme Punta Arenan kentälle kevyt kesätuuli pyyhki kentän yli.

Tätä kirjoitettaessa on ilmassa reilusti toivoa. Odottelemme messiteltassa Iljushin-suihkukonetta, jonka pitäisi saapua puolen yön jälkeen.

Tänään ei ollut sopivaa lentosäätä isolle suihkukoneelle, joten lentomme pois Etelämantereelta siirtyy vähintään tiistaille.

Nyt vaan odotellaan. Lepäämme Patriot Hillsissä toista päivää ja päiviin kuuluu ainoastaan makoilua. Tuulinen keli pitää lentokoneet maassa ja pakkasta on ainoastaan viisi astetta.

Tämä päivä alkoi siis jo eilisen päiväkirjan puolella. Patriot Hillsin telttakylässä saimme lämpimän tervetulotoivotuksen. Vaikka kello oli jo kuusi aamulla paikallista aikaa, valmisti keittiö Ronnien johdolla meille alkupalaksi kuningasrapukeittoa, pääruuaksi herkulliset ja isot sisäfilepihvit ja jälkiruuaksi herkuttelimme vielä suklaapiirakalla ja vaniljakastikkeella…

Tänään suunnitelmiimme tulikin mukava muutos. Saimme tiedon, että lentomme Patriot Hillsin perusleiriin, eli lähtöpisteeseemme järjestyykin tänään illalla, tai aamuyöllä tai keskipäivällä.

Eilisen illan päiväkirja jäi vähän lyhyeksi, vaikka tulihan siinä tärkeimmät asiat mainittua. Etelänavalle siis päästiin.

Olemme päässeet perille uuvuttavan ja pitkän loppurutistuksen jälkeen.

Pasi ja Poppis ovat aloittaneet “viimeisen pinnistyksen”. Seuraavaksi kuulumisia sitten navalta!

Olemme loppurutistuksen puolessa välissä. Tänään teimme erittäin hyvän päivän hiihtäen 40 kilometriä 15 tunnin aikana, jossa hiihtotunteja kertyi 12. Matkaa navalle on kuitenkin vielä lähes 50 km.

Tänään saatiin nauttia varmaan koko reissun vaihtelevimmista päivästä kelien suhteen. Aamun kirkas 26 asteen pakkaskeli sumeni pian ja näkyvyyden hävitessä vähitellen kokonaan huomasimmekin hiihtävämme totaalisessa whiteoutissa.

Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja niin myös napa. Tänään vietimme 4. adventtisunnuntain kunniaksi joulupicnikin. Leppoisa joulutunnelma oli läsnä vaikka pakkanen paukkui. Glögistä puuttui ainoastaan mantelilastut.

Uskottava se on - 40 päivän jatkuva fyysinen rasitus alkaa jo vähitellen painaa. Kun samaan pakettiin lisätään vielä 3000 metriä korkeutta, lähes 30 asteen pakkanen ja vähäiset yöunet saadaan aikaan haastava kokonaisuus.

Olemme suksilla jälleen. Taukopäivän jälkeen olikin jo mukava päästä hiihtämään. Vaikka levon merkitys on kiistaton ja vaikutukset olivat havaittavissa koko päivän, niin silti sama puutuneisuus ja jalkojen raskaus tuntui palautuvan nopeasti jo ensimmäisen lekin aikana.

Kylläpäs lepopäivä tuntuukin mukavalta. Tähänhän voisi vaikka tottua. Saa nukkua aamulla pitkään ja köllötellä rauhassa koko päivän sängyssä, tai siis makuualustalla.

Viime päivinä matkaamme on leimannut maaston vaihtelu. Ylä- ja alamäkeä on riittänyt ja sastrugit sekä niistä kasaantuneet kynnöspellot ovat olleeet hidastamassa etenemistä. Lisäksi olemme joutuneet ylittämään useita laajoja railoalueita.

Meillä molemmilla on monesti joulukortit jääneet varsin viime tinkaan. Moni ystävistämme on saanut vuosien varrella todeta, miten joulutervehdykset ovat joskus lähteneet vasta joulun jälkeen tai peräti jääneet jonain vuotena lähettämättä kokonaan. Tällä kertaa ajattelimme olla ajoissa liikkeellä…

Joka-aamuisiin rutiineihin kuuluu myös aurinkorasvatuubilla vierailu. Näillä naamoilla tosin ei paljon kannattaisi peilin edessä esitellä sadun tärkeitä kysymyksiä. Parempi siis pistää pää kokonaan piiloon hupun sisään.

Samaan aikaa Pasin ja Poppiksen kanssa Etelänavalle yksin hiihtämään lähtenyt Teemu Lakkasuo on saavuttanut navan tänään maanantaina myöhään Suomen aikaa.

Jos joku väittää, että matka etelänavalle on tasaista taaperrusta, on väärässä. Se tuli nimittäin taas tänään moneen kertaan todistettua. Vaikka eilen jo mainitut kumpuilevat maastomuodot ovatkin loivia, niin silti jatkuva ylä- ja alamäen vaihtelu tuntuu raskaalta.

Maasto on selvästi muuttunut kumpuilevaksi. Oletettavissa on, että erittäin vaihtelevaa jäätikköä kestää vielä muutaman päivän. 88 leveysasteen jälkeen pitäisi alkaa tasaisempi jakso aina navalle asti.

Auringonpaiste palasi. Johan tässä jouduimme yhden päivän sitä kaipailemaan. Päivä oli kuitenkin merkittävästi kylmempi kuin lähipäivät, sillä auringon myötä palasi myös tuuli.

Tänään oli vaihtelua kerrakseen. Lumi, vaatetus, pilvisyys ja lämpötila muuttuivat päivän aikana moneen kertaan. Edelliset päivät olivatkin olleet monilta osin kovin yksitoikkoisia.

Olemme saaneet nauttia jo yli viikon pilvettömästä sinisestä taivaasta ja vähäisistä tuulista. Sitä ennenkin aurinko paistoi jatkuvasti jo useamman päivän. Vähitellen tähän auringonpaisteeseen alkaakin jo tottua. Laskeskelimme, että olemme saaneet nyt nauttia yhtäjaksoisesta auringonpaisteesta 276 tuntia.

Vähän toista, kuin meillä täällä Suomessa…(Toim. huom.)

Tänään tuli taas ihasteltua, miten luonto muokkaa omaa taidettaan. Tuuli on taitava kuvanveistäjä. Toinen toistaan kauniimpia lumimuodostelmia löytyy sastrugien seasta, kun vaan niitä muistaa tai paremminkin jaksaa hiihdon lomassa katsella.

Melkein olimme jo unohtaneet millaista sastrugien seassa olikaan hiihtää. Tänään nimittäin teimme taas hieman uusia reittisuunnitelmia ja osuimmekin laajan sastrugialueen reunalle. Ei muuta kun yli. Matka hidastuu kuitenkin merkittävästi, kun samaan aikaan alkoi tiukka ylämäki: kolmen kilometrin matkalla nousua kertyi 150 metriä.

Kevät etenee Etelämantereella. Aurinko pysyy jo korkealla keskiyölläkin.

Tänään oli syytä juhlia. Itsenäisyyspäivän kunniaksi aloitimme päivän lipunnostolla. Aamu oli verrattain tuulinen, joten koko juhlaseremonioiden ajan jännitimme pysyykö lipputankomme pystyssä. Ei tullut kuitenkaan noloa loppua, joten lehdistö onnistui tallentamaan ainoastaan tavallisen pönötyskuvan.

Tuuli ei tänään matkan tekoa juuri haitannut. Niinpä matka taittui taas uusille lukemille. Se antoikin uskoa siihen, että kelistä riippuen saatamme sittenkin saada napanderit huomisen juhlapäivän kunniaksi.

Tänään horisonttiin, etuoikealle, ilmestyi hitaasti suureneva musta möykky. Puolen tunnin kuluttua edessämme oli melkoinen juna. Tavallisen lumikissan perässä oli neljä isoa rekeä ja lisäksi viidentenä oli lavetilla toinen varalumikissa. Kuormana oli pääasiassa valtava määrä tyhjiä polttoainetynnyreitä. Lisäksi kyydissä oli yksi asuntokontti, joka toimii kuskien majoitustilana.

Taukopäivä teki tehtävänsä ja matkaan lähdettiin uudella sykkeellä. Ennakkosuunnitelmien mukaan lisäsimme tässä vaiheessa yhden vaihteen koneeseen eli pidensimme päivää tunnilla. Nyt hiihdämme tästä eteenpäin yhdeksän tuntia päivässä. Käytännössä se tarkoittaa yhdentoista-kahdentoista tunnin päivää

Tämä päivä pyhitettiin levolle ja huoltohommille. Johan tässä on hiihdetty kolme viikkoa ilman varsinaista taukoa.

Kelit täällä tuntuvat menevän sykleittäin. Jos saimme muutaman päivän putkeen kärsiä huonosta näkyvyydestä ja kontrastien puutteesta, niin nyt tuntuu olevan tuulivaihde jumittunut päälle. Keli nimittäin oli tänään lähes eilisen kopio. Aamulla tuuli ravisutti reilusti telttaa ja paukkeesta päätellen olisi ollut varsin helppo jäädä päiväksi teltan suojaan…

Tänään oli kahdesta syystä tavallista mukavampaa tulla leiriin ja kömpiä teltan suojaan.

Ensimmäinen syy on joulukalenteri. Illalla nostimme nimittäin ensimmäistä kertaa keittiön seinälle partiolaisten adventtikalenterin.

Kolme päivää on ollut niin heikko näkyvyys, että se alkoi jo vähitellen tympiä. Niinpä päätimme tänään katsoa maisemaa uusien ikkunoiden ja lasien läpi. Ja heti auttoi. Harmi vaan, että uudet kehykset löytyivät vasta tänään.

Tänään ostoskassista löytyy perunamuusia, pekonia, iso pala voita, 2 dl oliiviöljyä ja kuutio lunta. Mausteet ja työvälineet sekä kaksi keitintä ja isoa kattilaa otetaan peliin mukaan keitinlaatikosta.

Poikien uusinta raporttia Etelämantereelta odoteltaessa, kannattaa käydä lukemassa Poppiksen haastattelu ThePoles.com -saitissa.

Eilinen tuntuu toistavan itseään. Kelinpuolesta nimittäin tämä päivä oli kuin kopio eilisestä.

Aamu alkoi mukavassa auringonpaisteessa. Kerrankin oli myös lähes tyyntä. Ahkion pakkaaminen on silloin helppoa. Tavarat teltasta pihalle, eikä koko ajan tarvitse vahtia josko tuuli veisi jonkun nyssäkän.

Eilisen tahmean hiihdon jälkeen lähdettiin aamulla suurin odotuksin liikkeelle. Mutta ei irronnut tänäänkään. Kilometreissä jäätiin kauas pisimmistä päivistä. Mutta kuten urheilukilpailuissakin, sallitaan naparetkeilyssäkin selittely.

Samaan aikaan Pasin ja Poppiksen kanssa, mutta yksin, kohti Etelänapaa hiihtämään lähteneellä Teemu Lakkasuolla on valitettavasti ongelmia.

Lumi täällä Etelämantereella on erittäin kuivaa. Se jähmettyy ajan kanssa kivikovaksi hangeksi, jopa niin kovaksi, että teltan pystytykseen olemme käyttäneet useimmin tavallisisia telttakiiloja kuin suksia tai sauvoja.

Irtolumi sen sijaan on kuin hiekkaa. Erittäin kuivaa ja pienirakeista, melkeinpä jauhoa, joka tuulen mukana nousee usvaksi hangen pinnalle.

Tänään ajettelimme syövämme ulkona sunnuntaipäivän kunniaksi. Meillä kävikin tuuri kun juuri lounasaikaan löysimme mukavanoloisen kahvilan.

Moni on kysellyt, mitä aikaa oikein elämme. Kellot meillä on Chilen ajassa eli viisi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Mitä lähemmäksi napaa saavumme sitä merkityksettömämmäksi aika kuitenkin muuttuu.

Hiihto kulki tänään aika joutuisasti. Niinpä illalla kellotettiin taas uusi päiväenkka eli 25,6km, hiihtoajan ollessa edelleen 8 tuntia.

Keli muuttui tänään kesäiseksi tuulen tyyntymisen myötä, 20 asteen pakkasesta huolimatta. Etelämantereen alkavan kesän kunniaksi oli siis aika kaivaa rantapallot esille. Leit ja bermudashortsit jätimme vielä ahkioon.

Ensimmäinen merkkipäivä ja virstanpylväs on takana.

Aamulla ei teltan ovesta nähnyt mitään. Tuuli kyllä suhisi mutta maisema oli yhtenäisen valkoisen vaipan peittämä. Horisontista ei ole tietoakaan taivaan ja lumihangen jatkuessa yhtenäisenä verhona.

Lounastauolle tullessa retkikuntaa kohtasi järkytys. Suomen lippu Poppiksen ahkion takaa oli kateissa. Edellisellä tauolla kaksi ja puoli kilometriä aikaisemmin se vielä oli paikallaan…

Teltta paukkui koko yön äänekkäästi tuulen piestessä Hillebergin punaisia kankaita. Liikaa se ei kuitenkaan yöunta haitannut.

Tänään saatiin sitä mitä täältä ollaan tultu hakemaan eli tuulta, tuiskuavaa lunta ja aurinkoa.

Naparetkeilyssä hyvät varusteet ovat oleellinen menestystekijä. Niiden valinnassa pääpaino on toimivuudella, kestävyydellä, tarkoituksenmukaisuudella ja keveydellä. Mukaan kelpuutetaan ainoastaan itse testattuja tuotteita.

Tänään toimimme etelämantereen puhdistuspartiona. Jo kaukaa näimme kellertävän esineen lumihangella. Aluksi luulimme sitä jonkun retkikunnan teltaksi.

Aamulla tuuli ravisti telttaa voimakkaasti. Onneksi teltta pysyi kuitenkin paikallaan vaikka se olikin pystytetty lähes puhtaalle jäälle. Kaksi jääruuvia ja jäähakut teltan päissä sekä liepeiden päälle kasattu lumi olivat kuitenkin riittävästi.

Matkalla meren rannasta etelänavalle noustaan yhteensä 3000 metriä. Suurimman osan matkasta se nousee tasaisesti muutaman metrin kilometrillä, joten käytännössä ylämäkeä ei siis huomaa. Vaan toisin on tässä alussa. Ekana päivänä nousimme 270 metriä ja tänään vielä 190 metriä lisää. Yli satakiloisen ahkion kanssa se kummasti hidastaa matkaa.

Ensimmäïnen suomalainen etelänaparetkikunta lähti tänään liikkeelle!Twin Otter laskeutui Hercules Inletiin iltapäivällä ja sukset laitettiin jalkaan klo 15.10

Päivä alkoi mukavalla puhelinsoitolla, tänään nimittäin lennetään. Ei siis muuta kuin siviilivaatteet kassiin ja ruskovillat ja goret päälle sekä monot jalkaan. Reppuun vielä untuvatakki ja paksut hanskat.

Pojat ovat nyt saapuneet perusleiriin Patriot Hills:iin Etelämantereelle. Edessä on tavaroiden purku koneesta, teltan pystytys yöpymisvalmisteluineen sekä valmistautuminen mahdollisesti huomenna tapahtuvaan siirtolentoon Hercules Inlet:iin josta hiihto on tarkoitus aloittaa. Kaikki siis hyvin ja aikataulu pitää.

Pasi ja Poppis ovat lentokoneessa matkalla kohti etelämannerta. Seikkailu saa siis alkaa!

Sunnuntai vietettiin aika leppoisissa merkeissä. Heti aamulla saimme tiedon, ettei tänään ole lentoa. Mutta maanantai aamuksi näyttäisi

Poikien lähettämissä jutuissa saattaa olla epäloogisuuksia kellonaikojen ja päivämäärien suhteen, suhteessa siis siihen miten ne julkaistaan sivuillamme.

Toivottavasti näitä päiviä ei tule montaa peräkkäin.

Retkikunta on valmiina matkaan. Nyt tuntuu siltä, että homma on enää hiihtoa vaille valmis.

Hieman erilaista etelänmatkailua tämä poikien reissu. Silti, tämän kuvan perusteella voitaisiin olla missä vain subtrooppisen tai välimerellisen alueen kohteessa…

Tänään jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin. Eli ruokien pakkaukseen. Jokainen lounas, legieväs, aamupala ja päivällinen pakataan omaan pussiinsa. Seitsemän viikon ruokapussit kahden kahdelle hengelle vaatii siis kaksisataa pikkupussia!

Punta Arenan kevät tuntuu viileältä. Tänään kaivettiin jo pipoa esille kun käveltiin kaupungilla. Kauaksi emme tosin kävelleetkään, sillä vuokrasimme auton kauppakäyntejämme ja pakkauspuuhiamme varten. Uudenkarhea pickup-Mazda sopii hyvin näihin maisemiin.

Illalla pientä jännitystä aiheutti rahtimme kohtalo. Etukäteen lähettämämme 160 kilon vanerikontti oli kuulemma saanut kolhun kylkeensä matkan aikana. Ensimmäinen näkemämme kuva ei luvannut hyvää…

Lento toiselle puolelle maapalloa vie aikansa. Tai ainakin siinä on ohjelmaa yhdelle päivälle. Lento Helsingistä Madridiin, siitä edelleen Santiagoon ja vielä Punta Arenaan kesti kaiken kaikkiaan yli kolmekymmentä tuntia.

Välilaskujen ajaksi jäi vielä hoidettavksi monta asiaa.

Tänään kello 17 aikaan Helsinki-Vantaalla muut matkaajat näkivät ylipukeutumista. Ei niinkään lentomatkailuasuissa vaan ulkoiluvaatteissa, lämpötila ulkona ei täsmännyt Pasin ja Poppiksen takkeihin.

SkiExpo alkoi tänään Helsingin Messukeskuksessa. Scandinavian Outdoor Store on paikalla Poppiksen, Pasin ja Sastan kanssa. Hyvä meininki!

Päivät Suomessa sen kun vähenee ja samalla kiire hoitaa kaikki asiat kuntoon nousee entisestään.

Tänään avataan SkiExpo messut ja retkikuntamme näyttäytyy siellä kaikelle kansalla. Tervetuloa moikkaamaan ja noutamaan oma napajäävesipullo osastolta 6e77. Mukana retkikunnan menossa tukijat Scandinavian Outdoor Store ja Sasta.

Perheen rooli on retkikunnan jaksamisen ja motivoitumisen osalta ratkaisevan tärkeä, minkä uskoo sivusta seuraajakin helposti.

Viikko aikaa. Vähiin käy päivät ennen lähtöä ja pitkää retkikuntaa. Vaikka valmisteluja on tehty huolella jo pari vuotta, on turha kuvitella, että matkaan päästäisiin silti ilman loppukiirettä.

Lokakuussa retkikunta suuntasi valmisteluretkelle Norjaan. Tarkoituksena oli testata varusteita, taitoja ja yhteispeliä.

Yksi merkittävistä virstan pylväistä retkikunnan valmistelussa on takana. Vihdoin saimme nimittäin rahtikollin lähtemään kohti Chileä. Seuraavaksi odotellaankin viikon päästä kuittausta siitä, että 160 kilon vanerilaatikko olisi tullut ehjänä perille…

Retkikunnan suunnittelu ja valmistautuminen etenevät hyvää tahtia. Lähtöön on aikaa enää kaksi kuukautta. Loka-marraskuun vaihteessa olemme mukana SKI-EXPO messuilla Scandinavian Outdoor Storen ja Sastan ja sieltä suoraan suuntaamme kohti Chileä ja ajastaan Etelämannerta.

Fyysinen kunto on yksi retkikunnan menestystekijöistä. Jatkuva harjoittelu pitää mielen virkeänä. Renkaanveto on parasta lajitreeniä ja tehokasta valmistautumista pitkälle hiihtovaellukselle.

Retkikunnan ensimmäinen leiri oli pystyssä Riihimäen Erämessuilla Riihimäellä 5.-8.6. osastonumerolla U441. Finnsementin avustuksella kalkkikivestä rakennettu lumihanki leirin ympärillä kesi sulamatta koko messujen ajan, huolimatta kovasta helteestä. :-)

Kuva: Riihimäen Erämessut 2008