Pekingistä jatkoimme Shanghaihin, josta edelleen Huang Shanin vuorille.
Huang Shan on yksi Kiinan tunnetuimmista nähtävyyksistä, eikä suotta. Sumusta kohoavat pystysuorat kallioseinämät olivat todella näyttäviä. Valitettavasti myös muutama muu kiinalainen tuntui tietävän sen. Paikka oli täynnä megafoniin huutavan oppaan perässä parveilevia laumoja ja ateriasta sai pulittaa jopa kolminkertaista hintaa laakson kaupunkiin verrattuna. Toisaalta se ei ollut mikään ihme. Kaikki tavara kuljetettiin vuorelle lihasvoimin.
Askel askeleelta valtavan painoisia (empiirinen arvio kokeilemastani kuormasta oli 50 kg:n paikkeilla) taakkoja bambuorren varressa portaita ylös kantaneet miehet toimittivat ylös kaiken; kaljakoreista eläviin kanoihin. Nämä lähialueiden maaseudulta tulevat köyhät miehet nousivat suoraan ”Kovimmat näkemäni tyypit” -listan sijalle 1. Vietimme hostellimme aulassa siinä määrin railakasta iltaa tapaamiemme kiinalaispoliisien kestittämänä, että missasimme kuuluisan auringonnousun.
Jäimme vuorelle vielä toiseksi yöksi, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Auringonlasku ja -nousu olivat näkemisen arvoiset, vaikkakin paikasta kallioisella näköalatasanteella sai taistella toden teolla tungoksessa.
Shanghai ei säväyttänyt erityisemmin pilvenpiirtäjillään, joten lähdimme pakoon kansallispäivän hulinaa Yangshuon kaupunkiin. Paikka on tunnettu omaperäisistä sokeritoppavuoristaan, mutta myös travellerien aktiviteettitaivaana.
In English
Add yourself to our fans on Facebook!
Mitä ihmettä nämä sairaat kommentit on? Menkää kauas ihmisasutuksesta ja huutakaa!
ihanaa, että täältä löytyy valistunutta tekstiä kuvien lomassa
Kiitos, että ne älyvapaudet on poistettu! Lisää tämänkaltaisia juttuja tulemaan.
hienoja kuvia!
eikö tänne saisi jatkoa??