Puuterin metsästystä tammikuussa

Viime huhtikuussa Pohjois-Norjassa skinnaillessani nousi mieleeni ajatus mäenlaskusta Alpeilla. Kun maitohapot kuplivat jaloissa 1500 vertikaalimetrin jälkeen, alkoi ajatus hissihiihdosta kuulostaa mukavalta. Ja olihan viimeisestä kunnon alppireissusta vierähtänyt jo kolme talvea. Alkusyksystä talven suunnitelma alkoi sitten realisoitua. Viimeiset vuodet olivat menneet kevätreissujen merkeissä, johtuen työ- ja opiskeluasioista, mutta nyt reissuun pääsisi heti tammikuussa. Kunnon lumisateita rupesi tippumaan sitten joulukuun alussa ja kaikki näytti hyvältä alkutalven reissulle.

Ensimmäinen majapaikka oli varattu Chur:n kaupungista Itä-Sveitsistä. Ilmat eivät olleet oikein meidän puolella ja reissun ensimmäiset päivät menivät muun muassa sisäkiipeilypaikkaan tutustuessa. Muutaman päivän jälkeen vaihdoimme majapaikan Disentikseen, joka on Keski-Sveitsissä sijaitseva idyllinen ja pieni hiihtokeskus. Disentiksessä pääsimme heti kunnon puuterin makuun ja reilun viikon aikana kohdalle osui ainakin pari kunnon lumisadetta. Tyttökaverini kanssa taisimme olla lähes ainoat suomalaiset, kun taas ruotsalaisia ja norjalaisia vapaalaskijoita hiihtokeskus oli täynnä. Kylän ehdottomasti parhaan after-skin tarjosi ruotsalaisten pitämä nangijala-majatalo. Disentiksessä lomapäivät saivat perusmuotonsa: 7 ylös sängystä, 4 jälkeen pois mäestä, after-skit+ruoka ja uudelleen nukkumaan.

Disentiksen jälkeen vuorossa oli pikku autoiluoperaatio ja maan vaihto. Aluksi vein Zurichin lentokentälle tyttökaverin, sitten suoraan Geneveen hakemaan kaveri Pete mukaan ja siitä ajettiin 300 kilometriä etelään La-Graveen. Gravessa asuimme majatalossa, jossa meillä oli kavereina lähes pelkästään kiipeilijöitä. Laaksossa sijaitsee yhdet ranskan kuuluisimmista jääputouksista ja ilmeisesti kylmä alkutalvi oli saanut putoukset hyvään kuntoon. Tapasimme majatalossa myös espanjalaisen kiipeilijäkaksikon, joka oli halukas lähtemään tarkastamaan ranskalaista puuteritarjonnan. He eivät olleet aikaisemmin hiihtäneet Gravessa ja lupauduinkin opastamaan heille paikkoja ensimmäisenä päivänä. Kun Madridin kaverit kaivoivat esille alle 170cm randonee-suksensa, rupesin miettimään, että mitähän huomisesta päivästä tulee. Kun päästiin mäkeen, oli pehmeää lunta paikoitellen varmaan 40cm ja olihan espanjalaiset ihmeissään kapeilla suksillaan. Kaverit kertoivat, että kotimaassaan puuteripäivät ovat harvassa ja Grave taisi tarjota syvintä lunta mitä espanjalaiset olivat koskaan hiihtäneet. Espanjalaisilla oli kuitenkin paljon kuuluisaa suomalaista sisua ja pojat noudattivat paljolti ”vauhti korjaa virheet”-tekniikkaa. Eihän kaikki ole laskutaidosta kiinni, kun vaan yritystä ja tahtoa löytyy. Laskettiin lopulta päivän aikana 5 mäkeä ja noin 5000m vertikaalia, mikä on erinomainen määrä isolla vuorella. Lopulta kiipeilijäkaverit innostuivat puuterin laskusta niin kovasti, että laskettiin loput kaksi Gravessa vietettyä päivää heidän kanssaan. Kerkesimme tekemään porukalla hiihtovaelluksen Col du Lautaretin maisemissa sekä laskemaan hienon jäätikköreitin Girosen-jäätiköllä.

Gravessa seurasimme tarkasti sääennusteita ja seuraavalle viikolle parasta säätä luvattiin Chamonix alueelle. Lunta oli tiedossa ja sitten kunnon auringonpaistetta. Ei siis muuta kuin nokka kohti Chamonix’a ja Interhomen toimistolle kysymään kämppää. Kolmas kaveri oli tulossa Suomesta parin päivän päästä ja saimme Interhomelta tilavan 20 m² melko läheltä Breventin ala-asemaa. Samana iltana lunta rupesi tupruttamaan ja päätimme käydä Chambre Neufissa kilistämässä olutta puuterijumalille. Sää pysyi pilvisenä vielä seuraavan päivän, mutta toisena laskupäivänä Chamonixissa pääsimme tositoimiin Flegeressä. Lachenal:n bouli ja Lac Blanc:n alue tarjoili lähes reissun parhaita puuterisiivuja. Kyllä kelpasi hymyillä aurinkoisilla etelä-rinteillä! Miehet rupesivat olemaan päivän jälkeen melko nuutuneita ja välipäivälle rupesi olemaan tarvetta. Seuraavana päivänä oli kuitenkin tarjolla loistava randonee-seikkailu suomiporukalla ja eihän sitä voinut jättää väliin.

Aloitimme Breventistä ja laskimme skinnauksen jälkeen Flegereen. Flegeressä skinit uudelleen jalkaan ja kohti Buetin kylää lähellä Tourin hiihtokeskusta. Buettiin päästyämme, oli ainakin suurin osa porukasta aika puhki ja after-ski olut maistui erinomaiselta. No taisihan niitä oluita mennä useampikin siinä illan mittaan. Aurinkokin ehti paistaa rando-päivän aikana niin hyvin, että allekirjoittanut sai kevään ensimmäisen auringonpistoksen. Seuraavat kaksi päivää meni sitten pakollisen levon merkeissä. Huilattuamme laskimme vielä päivän ja ihaillimme Chamonixin jyrkkiä törmiä ennen kuin oli aika suunnata hyytävään Suomeen.

Lisää puuterin metsästys kuvia löytyy täältä.