Sunnuntaipäivä toisti kohtalaisesti eilisen. Aamupäivän lenkki tosin oli vähän eilistä pidempi ja korkeampi. Nyt kolkuteltiin jo lähempänä 7000 metrin rajaa. Auringonpaisteen mukana saimme ensimmäistä kertaa nauttia todellisesta vuoristotuulista ja ylempänä pauhaavista suihkuvirtauksista. Välillä oi pystyssä pysymisessäkin tekemisensä.Nautin kelistä täydestä sydämestäni. Mikä onkaan sen hienompaa kun on täysin kelin armoilla kuitenkin tuntiensa olonsa mukavaksi. Tuulen vielä koventuessa hain vielä entistä enemmän suojaa Sastan thepole takin ison hupun sisältä. Mielessäni vaan harmittelin kun ohuen ilman takia piti puuskutella jatkuvasti.
Iltapäivällä leirissä saimme nauttia voimakkaista tuulista enemmänkin. Telttojen kiinnityksessä ei luoteta pelkästään omiin maakiiloihin vaan kaikki teltat on köytetty kunnolla kivikkoon, nimenomaan katonpäältä kulkevien köysien avulla. Huomenna aamuyöstä otetaan nokka kohti alamäkeen ja palataan perusleiriin lepäämään. Vaikka täällä ylemmissä korkeuksissa vuorokaudesta suurinosa ajasta on mennyt lepäämiseen niin ihmisen elimistö ei täällä enää palaudu normaalisti vaikka nukkuisi 24 h putkeen. Kunhan levätään alempana muutama päivä, niin johan sitten jaksaa puuskuttaa näissä korkeuksissa.
Suomeksi
Liity faniksemme Facebookissa
